Asutus 1900 – 2000 j.Kr

ETUSIVU
ASUTUS KARTTA
KESKIPOHJALAISIA MUSEOITA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖJÄ
suomeksi
in english
Uusin historia on ollut nopeiden muutosten aikaa. Siihen kuuluvat myös maailmansodat 1914-1918 ja 1939-1945 ja Suomen kansalaissota 1918. II maailmansodan Karjalan evakoita asutettiin myös jokilaaksojen pitäjiin.

Suomi itsenäistyi 6.12. 1917. Maa oli hetken monarkiana, kun eduskunta valitsi 1918 Suomen kuninkaaksi Saksan Hessenin prinssi Friedrich Karlin. Tämä kuitenkin luopui asemasta jo samana vuonna, kun Saksa hävisi sodan. Tasavaltainen hallitusmuoto säädettiin 1919.

Autonomianajan loppuun mennessä oli alueelle syntynyt joitakin kokonaisia torpparikyliä. Vuosidadan alussa syntyi paljon uusia tiloja kruununmaille. Tämän mahdollisti 1919 säädetty laki pienten torppa- ja mäkitupatilojen itsenäistymisestä. 1922 säädettiin asutuslaki, joka mahdollisti valtion metsien luovuttamisen yksityisille asutustarkoituksiin. Suunnitelmat kruununtilojen muuttamisesta perintötiloiksi olivat loppusuoralla 1930-luvulla.

Amerikan siirtolaisten määrä saavutti huippunsa vuosisadan alkupuolella. Muuttoa tapahtui myös Suomen lähialueille, muihin pitäjiin ja suurimpiin kotimaan kaupunkeihin. Olipa joitakin jokilaaksolaisia, jotka menivät Afrikkaan etsimään timantteja. 1870-1914 keskipohjalaisia meni n. 40 000 Yhdysvaltoihin. Suhteessa väkilukuun Toholammilta oli Yhdysvaltoihin lähtijöitä eniten koko maassa. Toholammilta lähti 2346 henkilöä vuosina 1870-1914. Samana aikana Kälviältä muuttajia oli 1595 ja Ullavasta 552. Vuosina 1860-1914 noin 8000 Perhonjokilaaksolaista oli muuttanut ulkomailla.

Maailmansota pysäytti siirtolaisuuden kaikkialle lähes kokonaan, ja muutto Yhdysvaltoihin oli vähäistä myös 1930-luvun laman aikana, tuolloin mentiin lähinnä Kanadaan ja Australiaan. Australian siirtolaisuus oli alkanut jo 1910-luvulla. Siirtolaisille oli edelleen tarjolla työtä metsä- ja kaivostöissä, maataloudessa ja yhä enemmän erilaisissa rakennus- ja tietöissä sekä palveluammateissa. Jotkut siirtolaisista tai heidän jälkeläisistään perustivat uudessa kotimaassaan maatilan tai ryhtyivät jonkin muun alan yrittäjäksi. Saman pitäjän ihmiset hakeutuivat usein samoille paikkakunnille ulkomailla.

Seudun väestömäärä nousi siirtolaisuudesta huolimatta, ja palasihan osa siirtolaisista takaisin. Heidän mukanaan ja myös ulkomaille jääneiden välityksellä tuli ulkomaalaisia vaikutteita elinkeinoihin ja kulttuuriin, musiikkiin, rakennusperinteeseen jne. Muitakin alueelle tulijoita oli; huomattavan paljon muutti eteläpohjalaisia Kannukseen ja Toholammille.

Toista maailmansotaa seurasi kiivas jälleenrakentamiskausi, ja osin siitä johtuen elinkeinorakenne muuttui nopeasti 1950-luvulla. Metsä- ja maatalous selvisivät muutoksesta melko hyvin. Maatalous kasvoi aina 60-luvulle ja jokilaaksojen monet pitäjät säilyivät Suomen maatalousvaltaisimpina1970-luvulle asti. Kuntakeskukset kasvoivat kaupankäynnin ja muun toimeliaisuuden myötä ja uutta tehdasteollisuutta ja eri alojen yrityksiä perustettiin etenkin Kokkolaan ja sen ympäristöön.

Suomessa yleinen maalta poismuuttoaalto 1950-70-luvuilla pyyhkäisi myös jokilaaksojen yli. Tuolloin muutettiin kotimaan teollistuneille paikkakunnille ja Ruotsiin.
Huippuvuosina 1969-70 Suomesta muutti Ruotsiin n. 80 000 henkeä. Ruotsiin syntyi joillekin paikkakunnille suomalaisten kokonaisia asuinalueita. Sellainen oli esimerkiksi Halstavikin paperitehdaskaupungissa, minne kasvoi ”Pikku-Ullava”. 1980-luvulla alkoi paluumuutto, joka on hiljaisena virtana jatkunut vielä 2000-luvulla. Parille viime vuosikymmenelle on ollut ominaista muutto maakuntien pääkaupunkeihin ja Etelä-Suomeen. Monet kylät ovat hiljentyneet myös asukkaiden taajamiin ja kirkonkyliin muuttamisen seurauksena. Parhaiten asuttuina ovat säilyneet ne kylät, joissa asutus on vanhinta.



Kosila