 |
|
|
KALAJOEN KIRKKO YMPÄRISTÖINEEN
Kalajoen nykyinen, uusgotiikkaa edustava päätytornillinen
tiilikirkko rakennettiin 1876-79 lääninarkkitehti F. W.
Lüchowin suunnittelemana, ja se on järjestyksessa pitäjän
seitsemäs kirkko. Kirkkorakennus tuhoutui tulipalossa 1929,
jonka jälkeen se korjattiin nykyiseen asuunsa arkkitehti W.
G. Palmqvistin johdolla. Kirkossa on Adolf von Beckerin alttaritaulu
Jeesuksen ylösnouseminen v. 1886 sekä T. G. Tuhkasen Tuhlaajapojan
paluu ja Hyvä paimen.
Tapuli vuodelta 1811 on kuulunut edelliseen, yli-intendentti A.
W. Arppen suunnitteleman puisen kirkon yhteyteen, ja sen on rakentanut
kokkolalainen rakennusmestari Heikki Kuorikoski. Tapuli korotettiin
nykyiseen korkeuteensa lääninarkkitehti Oldenburgin johdolla
1858. Tapulin sisäänkäynnin vieressä olevan
vaivaisukon on tehnyt reisjärveläinen veistäjä
vuonna 1815.
Kirkon ympärillä on vanha, kiviaidan ympäröimä
hautausmaa, missä sijaitsee Kalajoen ehkä tunnetuin hautapaikka,
Suomen sodan sankarin, Kalajoella kuolleen Wilhelm von Schwerinin
hauta muistokivineen. Uudempi hautausmaa perustettiin silloisen
Pohjanmaan rantatien länsipuolelle Vuorenkalliolle 1886.
 |
 |
| Kalajoen kirkko |
Wilhelm von Schwerinin
hauta |
JOKELAN KIRKKOHERRANPAPPILA
Jokelan kirkkoherranpappilan mansardikattoinen ja punamullattu virkatalo
on valmistunut 1802. Pappila on sijainnut tällä paikalla
1600-luvulta lähtien. Rakennus on Kalajoen kirkonseudun vanhimpia
ja yksi harvoista kustavilaisen ajan pappilarakennuksista maassamme.
Suomen sodan aikaan pappilaan majoittui venäläisten sotapäällikkö
Kulnev ja Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili pappilassa
vuonna 1819. Kalajoen pohjoisrannalla, Isonsillan kupeessa sijaitseva
kookas, koristeellisella kuistilla varustettu pappilarakennus kuvastaa
Pohjanmaan rannikkopitäjien vaurautta.
Rakennus on edelleen seurakunnan käytössä ja kesällä
piharakennuksessa, nk. Malmbergin tuvassa pidetään kesäkahvilaa.
Jokelan kuistiin on kiinnitetty muistolaatta kalajoella toimineen
kappalaisen ja suomen sukututkimuksen perustajan, Elias Robert Alceniuksen
muistoksi. (Lähellä pappilaa jokirannassa sijaitsee Kalajoen
kolmannen kirkon muistomerkki.)
 |
| Jokelan pappila |
PLASSI, ”KALAJOEN KAUPUNKI”
Kalajokisuun pohjoisrannalla sijaitsee vanha markkinapaikka Plassi,
jonka käyttö kauppapaikkana juontuu aina 1500-luvulle
saakka. Kokkolan kaupunki huudatti itselleen ostamastaan Änkilän
tilasta alueen markkinapaikaksi 1688. Myöhemmin Plassista muodostui
kalastajien, käsityöläisten ja sahatyöväen
asuinalue. Alueella on erittäin monipuolinen rakennuskanta,
vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1700-luvun lopulta.
Plassin alue jakautuu kolmeen kokonaisuuteen: Plassin eteläpuolella
sijaitsevat Jokisuun koulu (entinen kruununmakasiini), kruunun puoji
vuonna 1753, sekä Leinolan, Pienelän, Puistolan ja Änkilän
(Haaralan) rakennusryhmät. Änkilän kohdalta alkavan
entisen kauppatorin markkinamökeistä on säilynyt
- joskin osa muuttuneessa asussa - Ojankulma, Juhonpuoti, Orellin
pikkupuoli, Stolpin talo ja ns. Kalajoen soukka paikka.
Entisen Tervatorin (nyk. markkinapaikka) varrella on Santaholman
sahan pitkä konttorirakennus, Ollilan, Tanskan ja Kilpisen
talot. Nykyiseen markkinapaikkaan liittyy myös vanha kalasatama
verkkokenttineen ja aittoineen. Entiseen markkinaputkaan on sijoitettu
Plassin kalastusmuseo. Plassin pohjoispuolella sijaitsee Santaholman
entinen saha rakennuksineen, sekä sahanomistaja Oskari Santaholman
rakennuttama ja W. G. Palmqvistin suunnittelema Havula vuonna 1912.
 |
 |
| Markkinapaikka.
Vasemmalla kalastusmuseo, Kilpisen ja Tanskan talot. |
Orellin ja Stolpin talot |
| Plassin
aittoja |
 |
PIENELÄ
Yksi Plassin komeimpia päärakennuksia. Pienelän tila
on alkuaan kuulunut jo vuonna 1547 kymmenysluettelossa mainittuun
Kalajoen alajuoksulla sijainneeseen Änkilään, josta
se lopullisesti erotettiin vasta vuonna1910. Perimätiedon mukaan
talon olisi rakentanut 1800-luvun alussa kapteeni Jakob Roos,
kuuluisan kalajokelaisen Kalaja-laivan kapteeni. Taloa on sittemmin
kutsuttu myös Östmanin taloksi.
Laivanrakentaja Anders Gustav Östman (1819-1900) muutti Kalajoelle
Pietarsaaresta valvomaan Kalajoen nykyisen tiilikirkon rakentamista
1870-luvulla. Talossa on toiminut myös majatalo ja ainakin
piirilääkärit V. Lindman (1893-16) ja Valter Fabritius
(1918-40) ovat pitäneet talossa vastaanottoa. Fabritiuksen
peruina taloon johtavaa kujannetta on kutsuttu myös Faben poluksi.
Sodan lopussa talo toimi jonkin aikaa kulkutautisairaalana
 |
| Pienelä |
HAARALA/ÄNKILÄ (Plassilla)
| Änkilä
on Pohjankylän kantatiloja, josta ensimmäinen maininta
löytyy vuodelta 1547. Änkilä on toiminut 1600-luvulla
kestikievarina markkinoiden aikaan ja Ikalaporin vapaaherrakunnan
virkatalona. Myöhemmin talo siirtyi mm. kirkkoherra Pietari
Calamniukselle ja maanmittari Hårdhille, joka 1830-luvulla
todennäköisesti rakennutti nykyisen, avokuistillisen,
komean, virkatalotyyppisen päärakennuksen. |
 |
| Haarala/Änkilä |
OLLILA
Entisen tervatorin, nykyisen markkinapaikan itälaidalla sijaitseva
Ollilan asuinrakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa: hirsinen
pohjoispääty on 1800-luvulta, poikittainen rankorakenteinen
laajennus eteläpäädyssä 1920-luvulta. Kartassa
vuodelta 1885 päärakennuksen ja makasiinin omistajaksi
on merkitty Joonas Merenoja.
Kalajoella kauppapurjehdus vilkastui 1840-luvulla, ja tuohon aikaan
paikkakunnalla oli monia kauppahenkisiä talonpoikia. Jotkut
hankkivat itselleen myös pieniä aluksia, joilla käytiin
ulkomaillakin. Valtiopäiväedustajanakin tunnettu Jaakko
Merenoja oli varustanut itselleen Liukas-nimisen jahdin, jonka kipparina
toimi myös Joonas Merenoja. Kauppaa käytiin Pietarissa
ja Ruotsissa saakka. Tällä purjehduksella oli nälkävuosina
1865-68 suuri merkitys Kalajoen väestölle; tuolloin Antti
Santaholma ja Joonas Merenoja toivat elintarvikkeita Pietarista
suoraan Kalajoelle. Ollila on perimätiedon mukaan rakennettu
samanaikaisesti kuulun Kalaja-laivan kanssa, mutta erään
toisen laivan hirsistä. Kalaja-laivaa ryhdyttiin rakentamaan
vuonna 1873; osakkaina olivat mm. Antti Santaholma ja maanviljelijä
Joonas Merenoja.
Talo on saanut nimensä siellä myöhemmin asuneen Olavi
(Olli) Santaholman (k. 1940) mukaan. Olli Santaholma hoiti yhtiössä
graniitin ulkomaankauppaa. Veljelle Oskarille, yhtiön toimitusjohtajalle
valmistui jugend-tyylinen päärakennus Havula v. 1912 Palmqvist
& Sjöströmin suunnittelemana. Ollilan ulkoasua muodistettiin
samaan tyyliin 1920-luvulla.
 |
| Ollila |
MAA- JA ULKOKALLA
Maa- ja Ulkokallan saaret ovat valtakunnallisesti merkittäviä
kulttuuriympäristöjä ja perinnemaisemia. Karut ja
lähes puuttomat ulkoluodot ovat nousseet merestä noin
1400-luvun vaiheilla, ja vähitellen niistä muodostui alueen
tärkein kalastus-, hylkeenpyynti ja merenkulkutukikohta. Kareilla
on edelleen Ruotsin kuninkaan vuonna 1669 antama rajoitettu paikallishallinto
karikokouksineen ja haminaoikeuksineen.
Maakallan kahdeksankulmainen puukirkko on vuodelta 1780 ja sen on
rakentanut kalajokinen kirkonrakentaja Simon Jylkkä –Silvén.
Kirkon vieressä on pappila 1780-luvulta. Kirkossa pidetään
edelleen kesäisin jumalanpalveluksia ja se on suosittu vihkikirkko.
Kirkon ympärille on ryhmittynyt lukuisia pieniä kalastusmajoja
ja siellä toimii myös pieni kalastusmuseo.
Ulkokallaan kalastajat saapuivat 1700-luvulla ja vuodesta 1856
se on toiminut majakkasaarena. Ulkokallan nykyinen, jo käytöstä
poistunut majakka (A. H. Dahlström) on vuodelta 1871. Sotien
jälkeen rakennetussa majakanvartijan talossa toimii nykyisin
matkailuyrittäjä. Myös Ulkokallassa on vanhoja
kalastusmajoja.
Saaret sijaitsevat parinkymmenen kilometrin etäisyydellä
Kalajoen rannikosta länteen ja sinne liikennöi kesäisin
päivittäin vesibussi.
 |
 |
| Ulkokallan
majakka ja majakanvartijan talo |
Näkymä Ulkokallasta |
RAHJAN SAARISTO
 |
| Mökki Lepäsen saarella |
Rahjan saaristo on ainoa varsinainen saaristo Pohjois-Pohjanmaan
perämeren rannikolla. Tänä päivänä
se on myös suosittu veneily- ja ulkoilualue. Saariston mantereenpuoleinen
osa kuuluu yhdessä rannikon kanssa valtakunnalliseen lintuvesien
suojeluohjelmaan. Suuri osa Rahjan saaristoa ja osa mantereen rannikkoa
kuuluu Natura 2000 –suojelualueeseen. Saaristosta löytyy
niin arvokkaita perinnemaisemia kuin kalastuselinkeinoon liittyvää
rakennuskulttuuriakin. Saariston avoimet nummet ja saaristokoivikot
ovat syntyneet karujen olosuhteiden ja vuosisataisen laidun-ja niittykulttuurin
tuloksena. Esim. Saarenkarissa on laidunnettu lampaita 1960-luvulle
saakka, Pappilankari on ollut orilaitumena vuosina 1923-73, jolloin
hevosia on ollut saarella parhaimmillaan vuosittain noin 200. Saarella
on yhä jäänteitä vanhasta laidunaidasta lääninrajalla.
Lepäsen saarella on säilynyt perinteinen kalastajakylä,
jonka vanhimmat kalakämpät ja mökit ovat lähes
parisataa vuotta vanhoja.
KIVIOJAN SAVIPAJA
 |
| Kiviojan savipaja |
Rautiosta Tyngälle vuonna 1890 siirretty rapattu hirsirakennus
on toiminut savenvalajan työpajana 1980-luvulle saakka. Rakennus
on vanhin säilynyt savipaja Suomessa. Nykyisen omistajan Aune
Kiviojan isoisä Johan Stenbäck (1840-1909) aloitti uransa
Kokkolassa 1860-luvulla savenvalajan oppipoikana. Takaisin Kalajoelle
hän muutti jo vuonna 1864. Poika Matti Kivioja (1887-) jatkoi
isänsä työtä kuolemaansa, vuoteen 1967 saakka.
Neljä poikaa valitsi myös savenvalajan ammatin, ja he
toimivat myös muurareina. Savenvalaja Juho Stenbäckistä
(k. 1909) tuli johtava herännäisvaikuttaja. 1970-luvulla
oli savenvalajia jäljellä yhdeksän, yksi oli Matti
Kivioja. Isänsä työtä jatkanut Aune Kivioja
on Ateneumissa koulutuksensa saanut, mutta Kalajoella elämäntyönsä
tehnyt tuottelias taiteilija. Aune Kivioja on rakennuttanut pihamaalle
tiilisen ateljeerakennuksen ja uuden polttouunin.
OJALA JA POHJANKYLÄN VANHA KANSAKOULU
Kalajoen
keskustassa on säilynyt joukko 1800-luvun kirkonkyläkeskukseen
kuuluneita asuin- ja liikerakennuksia, joiden perusteella
alue on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi
ympäristöksi.
Kuvassa Ojalan talo ja kansalaisopiston tiloiksi kunnostettu
vanha Pohjankylän kansakoulu. Entinen Säästöpankin
jugend-tyylinen puurakennus on valmistunut 1910-luvulla. |
 |
| Ojalan talo
ja Pohjankylän vanha kansakoulu |
PAHIKKALA, KALAJOEN KESKUSTA, VENTELÄNTIE
| Kalajoen
kirkonkylän pääraitilta lähtevän
tanhuan varrella sijaitseva edustava, 1800-luvun alusta oleva
pohjalaistalo, joka on ollut Santaholma Oy:n perustajan Antti
Santaholman (Pahikkala) kotitalo. |
 |
| Pahikkala |
OJALA-SIIPOLA ETELÄNKYLÄLLÄ
 |
| Ojala-Siipola |
Ojala-Siipolan talo kuuluu Kalajoen kantataloihin. Calamnius-suvun
kantaisän, kirkkoherra Pietari Arctophilaciuksen tiedetään
omistaneen Kalajoella kaksi yksityistä taloa vuonna 1607, Siipolan
ja siihen yhdistetyn Hietalan talon. Talon peri sitten hänen
poikansa Kaarle Kalling vanh. ja hänen poikansa Kaarle Kalling
nuor. antautui kokonaan kotitilan viljelemiselle; vuonna 1691 talon
tuotto oli 7,5 tynnyriä enemmän kuin parhaimman sadon
saaneilla talonpojilla. 1700-luvulla talossa pidettiin myös
usein käräjiä ja muita kokouksia. 1800-luvulla Siipolassa
asuivat maanmittarit Fredrik Johan Lundström ja Fineman Suomen
sodan aikana sattuneeseen kuolemaansa saakka. 1800-luvun alussa
Siipolan omistajaksi mainitaan nimismies Stårck. Vuonna 1820
osa vanhasta Siipolasta joutui maanmittari Stenrothille. Vuonna
1846 Siipola mainitaan yhdeksi Kalajokivarren majataloista.
Kuntakokouksia on pidetty Siipolassa 1910-luvun puolivälissä.
Siipolassa on naapurin Kärjän tavoin pidetty käräjiä
aina 1940-luvulle saakka. Talo toimi myös vankien ja kuljettajien
levähdyspaikkana, josta talossa on muistona vanhoja käsirautoja
ja ketjuja, joilla vangit olivat kahlittuna talon seinään
lepoajaksi. Pihalla on ollut myös piiskauspaikka, missä
rikollisia rangaistiin pieksämällä. Rangaistut
juoksivat sen jälkeen jokirantaan ihoansa vilvoittelemaan.
Viimeisenä Kalajoen kihlakunnan pieksäjänä
oli Siipolan isäntä Matti Naatus (1817-1904). Hän
oli kirkkotyömaalla rampautunut, mutta piiskurina häntä
pidettiin täsmällisenä ja peräänantamattomana.
KÄRJÄ
 |
| Kärjän talo |
Perimätiedon mukaan Kärjän nykyisen päärakennuksen
olisi rakentanut nimismies Nils Sandman (1791-1867). Sandmanin
isä oli Uumajasta Raaheen tullivahtimestariksi vuonna 1780
tullut Jonas Sandman, jonka kalajokelainen merimies Antti Jylkkä
murhasi vuonna vuonna 1832. Nils Sandman oli naimisissa raahelaisen
raatimies G. J. Branderin tyttären Katariina Sofian kanssa.
Sandmanista tuli kirjuri Salon kihlakunnankirjurin konttoriin vuonna
1805 ja verokirjuri ja varakihlakunnankirjuri viisi vuotta myöhemmin.
Kalajoen alapiirin nimismiehen virkaan hänet nimitettiin vuonna
1813. Ansioistaan Sandman sai vuonna 1819 toimitusvoudin arvonimen.
Kärjän manttaalin tilan Sandman osti 24.5.1820 talollisilta
Juho ja Matti Juhonpoika Kärjiltä, jotka muuttivat viereiselle
Ojalan tilalle. Sandman oli tunnettu aikanaan mielivaltaisena ja
omahyväisenä virkamiehenä. Laajemmin hänet muistetaan
Kalajoen kuulujen herännäiskäräjien (1838-39)
alkuunpanijana ja pääsyyttäjänä. Sandman
otti tehtävästään virkaeron vuonna 1860.
RAUTION KIRKKO JA KOTISEUTUMUSEO
Raution kirkonkylän puisen ristikirkon on suunnitellut kalajokinen
kirkonrakentaja Simon Jylkkä-Silvén vuonna 1795. Jylkkä-Silvénin
viimeiseksi jäänyt kirkkorakennus valmistui viisi vuotta
myöhemmin. Kirkon nykyinen asu on vuosien 1881-84 korjausten
ja muutostöiden tulosta. Kirkon vieressä on kolminivelinen
tapuli vaivaisukkoineen, sekä vuonna 1796 perustettu vanha
hautausmaa.
Lähellä kirkkoa on Raution kotiseutumuseo, entisen sotilastuvan
paikalle vuonna 1819 pystytetty lukkarin puustelli. Pihalle on siirretty
kaksi aittaa 1700-luvun lopulta sekä Rautakosken paja. Vastapäätä
museota on Petäjistön komea, kestikievarinakin
toiminut, neljältä sivulta suljettu pihapiiri kivinavettoineen.
 |
| Petäistö |
Kuvat ja tekstit: Sari Alajoki/Vanhat
Rakennukset –projekti/Kalajoen kaupunki |
|
|
