 |
|
|
Suurin osa Kannuksen muinaisjäännöskohteista
on kivikautisia asuinpaikkoja sekä kivi- ja pronssikautisia
röykkiökohteita. Alueen varhaisimmat asuinpaikat ajoittuvat
jo ns. Suomusjärvenkulttuurin aikaan noin 7000 vuoden taakse.
Tuolloin asutus oli vielä varsin vähäistä. Noin
3500-3000eKr asutus voimistuu niin Kannuksessa kuin koko Keski-Pohjanmaan
silloisella rannikkoalueella. Tämä näkyy asuinpaikkojen
määrän kasvuna sekä erilaisten kivirakennelmien
ilmestymisenä. Näistä kivirakennelmista näyttävimpiä
ovat jätinkirkot. Todennäköisesti jo tähän
aikaan ajoittuva röykkiötyyppi on ns. kehäröykkiö
jonka keskellä on kehämäinen kuoppa.
 |
Kivikautinen asumuspainanne Hietajärvellä
Mutkalammen kylässä.
Kuva Hans-Peter Schulz/Kotiseudun Muisti II –hanke. |
Asumukset tehtiin entistä tukevammiksi ja ne kaivettiin osittain
maahan. Tämä viittaa asutuksen muuttumiseen pysyvämmäksi.
Alun perin asumukset olivat todennäköisesti nelisivuisia
rakennuksia, mutta erottuvat tänään pyöreinä
tai soikeina painanteina maastossa. Usein painanteen ympärillä
on kivi/maa valli, jossa saattaa vielä näkyä yksi
tai useampia kulkuaukkoja. Tuon ajan asuinpaikat ja kivirakennelmat
sijaitsevat tänään noin 55-65 metriä meren pinnan
yläpuolella, usein hiekkaisilla ja soraisilla mäillä,
harjuilla ja kankailla.
 |
Kivikautinen kehäröykkiö
Linnakankaalla Mutkalammen kylässä.
Kuva Hans-Peter
Schulz/Kotiseudun Muisti II –hanke. |
Asutuksen jatkuvuutta Kannuksen alueella kuvaa se, että röykkiökohteita
löytyy edelleen pronssikauden rannankorkeuksilta (n.30-40 metriä
merenpinnan yläpuolelta) vaikka asuinpaikkoja ei tältä
ajalta tunnetakaan. Osa röykkiöistä on todennäköisesti
hautaröykkiöitä ja osa rakennettu jotain muuta tarkoitusta
varten. Varmuudella rautakauteen ajoittuvia muinaisjäännöksiä
ei Kannuksesta vielä toistaiseksi tunneta. |
|
|
