 |
 |
 |
Keskipohjalaista
rakennuskulttuuria
 |
| Kaarlelan kirkko |
Keskipohjalaiselle kulttuurille on ominaista vahva osaaminen
rakentamisessa. Tämä näkyy niin vanhoissa asuintaloissa,
piharakennuksissa kuin julkisissa rakennuksissakin, kuten kirkoissa
ja pappiloissa. Tervakauppa oli tuonut mukanaan hyvinvointia ja
vaurautta, joka on edelleen nähtävissä korkeatasoisessa
rakennuskulttuurissa. Rakennuskanta on koko maan mittakaavassakin
ainutlaatuista ja vanhaa. Se on sijoittunut vuosisatojen saatossa
maakunnan läpi virtaavien jokien varsille ja rannikon kauppapaikoille.
Usein rakennustekniset innovaatiot ovat levinneet juuri Keski-Pohjanmaata
halkovia jokia pitkin. Meidän päiviimme säilynyt
rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta ja sitä nuorempaa.
Vanhin rakennus on vuonna 1494 rakennettu Kaarlelan kirkko Kokkolassa.
RAKENNUSKULTTUURIN KEHITTYMINEN
 |
| Kokkolan vanha pedagogio
on Suomen vanhin säilynyt ei-kirkollinen puurakennus. |
Keski-Pohjanmaan kylät olivat vielä keskiajan lopulla
vaatimattomia. Rannikkoseudulla tupiin lienee muurattu myöhäiskeskiajalla
takkoja ja savupiippuja. Talonpoikien rakennukset olivat pieniä
ja harmaita savutupia tuohi- ja malkakattoineen. Tupa oli yleensä
talon ainut huone. Jonkun rikkaan kauppiaan talossa saattoi olla
jo porstua ja kamari. Lasi-ikkunoita ei ollut, vaan ainoastaan luukuin
varustettuja valoaukkoja. 1600-luvulla talot olivat entiseen tapaan
pieniä, mutta tuvan yhteydessä oli aikakauden lopulla
usein saman katon alla myös eteinen ja kamari. Huonekaluja
talonpojilla oli vähän. Niitä olivat kiinteät
penkit ja jykevä ruokapöytä, kaapit sekä vaatteiden
ja muun tavaran säilytykseen käytetyt arkut. 1600-luvulle
sijoittuu vuonna 1696 rakennettu Kokkolan puinen pedagogio ja Kokkolan
keskustan katuverkosto, joka noudattaa vuoden 1665 asemakaavaa.
1700-luku oli vaurastumisen ja uusien innovaatioiden aikaa Keski-Pohjanmaalla.
Pappiloiden ja porvariskotien huoneluku kasvoi ja muutenkin tavoiteltiin
komeampaa tyyliä. Tämä kehitys näkyi myös
maaseudun asuinrakennuksissa ja pappiloissa. Kaupunkien rakennusmiehet
olivat usein kotoisin maaseudulta, joten rakentamisen innovaatiot
levisivät nopeasti maaseudullekin.
1700-luvulta on säilynyt joitakin puisia asuin- ja piharakennuksia.
 |
 |
| Roosin kivitalo on yksi
huomattavim-mista yksityistaloista Kokkolassa. Sen on rakennuttanut
Anders Roos nuorempi vuonna 1813. Roos oli laivanvarustaja
ja kuului 1800-luvun alussa Suomen rikkaimpiin miehiin. |
1700 ja 1800-luvuilla
rakennettiin Keski-Pohjanmaan maaseudulla komeita pappiloita.
Kuvassa vuonna 1796 rakennettu Kruunupyyn Torgaren pappila. |
 |
 |
| Rahmin talo on yksi vanhimpia
säilyneitä porvaristaloja Kokkolassa. Sen rakennutti
laivanvarustaja Johan Rahm. Rakennuksesta on maininta jo vuodelta
1753. |
Yksi 1700-luvun innovaatioita
oli yksityisrakennusten rakentaminen tiilestä tai kivestä.
Kokkolan emäpitäjän kirkkoväärti
Simon Andersson Rasmus pystytti 1779 Sokojan kylään
Rasmuksenmäelle tiilitalon. Se oli tiettävästi
Pohjanmaan ensimmäinen yksityinen kivitalo, vanhempi
kuin kaupunkeihin rakennetut. Pohjakaavaltaan se oli kaksitupainen
sivukamaritalo ja myös sellaisena vanhimpia talonpojan
rakentamia. |
1800-luvulta peräisin olevaa rakennuskulttuuria on luonnollisesti
jäljellä enemmän kuin aikaisempien vuosisatojen rakennuksia.
Tällä vuosisadalla kehittyi uusklassismiin pohjautuva
rakennustyyppi, joka on mielletty pohjalaiseksi. Nämä
perinteiset pohjalaistalot ovat puolitoista- tai kaksikerroksisia,
yleensä melko kapeita ja korkeita asuinrakennuksia.
1900-luvulla tapahtui perinteisen talonpoikaisrakentamisen murros.
Vuosisadan alkupuolen rakennuskantaa on runsaasti jäljellä.
Sitä ei kuitenkaan aina koeta riittävän vanhaksi,
jolloin se on vaarassa hävitä.
 |
 |
| Honkalan taloja Kälviällä |
Komea pohjalaistalo Kalajoen
Plassilla |
 |
 |
| Tiilisaaren taloryhmä
Halsualla |
Pohjalaistaloja Vetelin
Torpassa |
KESKIPOHJALAINEN MAALAISTALO JA PIHA 1700-1800-LUVUILLA
Huoneiden sisustus oli talonpoikaistaloissa 1700-luvulla ja
pitkälle 1800-lukua koruton. Huonekalut olivat enimmäkseen
kiinteitä, seinään kiinnitettyjä sänkyjä,
kaappeja ja penkkejä. Tuvassa pitkä pöytä,
jonka ääressä väki söi ateriansa.
Pöydän edessä oli usein irrallinen lavitsa.
Päreortten ja jakohirren välillä oli leipiä
vartaissa. Tuvassa oli rukkeja ja kevätpuolella tuotiin
kangaspuutkin sisään.
|
 |
| Astiakaappi
Raution kotiseutumuseossa |
 |
 |
| Nurkkakaappi Kaustisen
Pelimannitalossa |
Seinäkaappi Toholammin
Häkkilässä |
Vaatteita ja kalleuksia säilytettiin kirstuissa ja kaikenkokoisissa
arkuissa. Niitä oli isoja ja pieniä, lukollisia ja lukottomia,
raudoitettuja ja raudoittamattomia, maalattuja ja maalaamattomia.
Pienempiä säilytyspaikkoja olivat matkalippaat, rasiat,
vakat; ja laatikot. Lisäksi käytettiin maito-, ruoka-
ja nurkkakaappeja. Vaatekaappi mainitaan harvemmin.
Keskipohjalaiseen taloon kuului useita rakennuksia. Monissa taloissa
oli neljä tupaa, kaivo, kaksi tai kolme vajaa, talli, lammasnavetta,
sikopahna, kaksi lehminavettaa, yksi tai kaksi porttivajaa, paja
ja lantala. Rakennukset oli tavallisesti sijoitettu siten, että
ne muodostivat kaksi pihaa: kartanon ja tarhan. Muutamat
ulkorakennukset olivat näistä hiukan syrjässä.
Tavallisesti asuinrakennus oli pihan pohjoispuolella, sauna eteläisellä
sivustalla ja muut talousrakennukset rivissä kahden puolen
pihaa. Aitat ja luhtirakennukset olivat milloin pihan itäisellä
milloin läntisellä laidalla.
 |
 |
| Veikko Vionojan kesäkodin
pihapiiriä Ullavan Haapalassa |
Pihanäkymä Halsuan
kotiseutumuseolta |
Talon
pihapiirissä oli tavallisesti useita aittoja.
Aitat rakennettiin hirsistä ja niitä käytettiin
moniin tarkoituksiin. Ennen kaikkea aitoissa säilytettiin
talon ruokatarpeita, mutta ne toimivat myös kesäaikaan
asuinrakennuksina ja vaatehuoneina. Luhtiaitat ovat aittarakennuksista
näyttävimpiä. Monihuoneisissa luhtirakennuksissa
oli jyvä- ja ruoka-aitat alhaalla ja makuu- ja vaatesuojat
eli luhdit ylhäällä. Keskellä rakennusta
oli usein portti, jonka läpi saattoi ajaa hevosella.
|
Luhtiaitta Halsuan kotiseutumuseon pihalla
Luhtiaitta Kaarlelan kotiseutumuseon pihalla Kokkolassa
Ruumisaitta ja Mäki-Korvelan vilja-aitta Kannuksen
Mäkiraonmäellä |
Vanha aittarakennus Kaustisen talon pihalla Kaustisella |
Verkko- ja kala-aitat rakennettiin pihan ulkopuolelle rantaan
tai karille. Ne olivat tavallisesti useamman talon yhteisomistuksessa. |
 |
| |
Karhulan Kala-aitta vuodelta
1698 Lohtajan kotiseutumuseon pihalla |
 |
 |
| Verkkoaittoja Öjan
kalastakylässä Kokkolassa |
Venevajoja Himangan Raumankarilla |
 |
| Rasmuksen kivinavetta
Kokkolan Sokojalla. Pitäjänlukkari Mats Johansson
rakennutti navetan vuonna 1748. Navetta on rakennettu työstetyistä
luonnonkivistä ja se on Suomen vanhin tunnettu kivinavetta |
Piharakennuksiin kuului myös talli, joka oli usein komea
useita huoneita käsittänyt rakennus. Navetat olivat
tavallisesti pieniä yksinkertaisia salvosrakennuksia. 1700-luvulla
Keski-Pohjanmaalla alettiin rakentaa myös kivinavetoita.
Kivinavetat on tehty pääasiassa luonnokivistä tai
suurista louhituista kivilohkoista. Kivinavettoja voidaan pitää
hyvinkin keskipohjalaisena ilmiönä, sillä noin 90%
ennen vuotta 1835 rakennetuista kivinavetoista sijaitsi Keski-Pohjanmaalla
ja näistä vielä suurin osa Kaarlelassa. Miksi navettoja
sitten alettiin rakentaa kivistä ja miksi juuri Keski-Pohjanmaalla?
Ensinnäkin kivirakennusten puolesta puhuu niiden kestävyys,
paloturvallisuus ja metsänsäästö. Keski-Pohjanmaalla
puuta tarvittiin runsaasti tervanpolttoon ja laivanrakennukseen.
Lisäksi valtio suosi kivirakentamista. Vuoden 1757 asetuksessa
myönnettiin kivirakennuksen tehneille kaupunkilaisille 20 vuoden
verovapaus tavanomaisista ja henkilökohtaisista valtionmaksuista.
Keski-Pohjanmaan kannalta oli tärkeää, että
asetus ulotettiin koskemaan myös maaseutua.
Keski-Pohjalaiseen taloon kuului luonnollisesti myös sauna
ja riihi, jotka sijoitettiin varsinaisen rakennusryhmän
ulkopuolelle tulipalovaaran vuoksi. Saunat olivat joko yksihuoneisia
tai sitten niissä oli lisäksi eteinen eli porstua.
Keski-Pohjanmaalla riihi koostui tavallisesti itse riihestä,
luuvasta ja olkiladosta. Riihessä viljalyhteet kuivattiin orsilla
kiukaan lämmössä. Kuivuttuaan ne puitiin luuvassa
eli puintihuoneessa. Taloilla saattoi olla useitakin riihiä.
Niitä nimitettiin seuraavaan tapaan: Mäkiriihi, Uusiriihi,
Eteläriihi, Kotiriihi, Pihariihi ja Hakariihi.
 |
 |
| Vanha saunarakennus Kälviän
Honkalassa |
Riihi Teerijärven
kotiseutumuseon pihalla Kruunupyyssä |
M y l l y j ä oli yleensä paljon. Yksin Kälviän
pitäjässä oli 200 vuotta sitten 41 vesimyllyä,
5 tuulimyllyä ja 2 sahamyllyä. Pienempien jokien
ja purojen putouksilla olevat myllyt saattoivat jauhaa etupäässä
vain keväisin ja syksyisin, kun vettä oli enemmän.
Tuulimyllyt rakennettiin mäille ja korkeille paikoille,
minne tuuli sopi vapaasti puhaltamaan. |
 |
| |
Myllyn jäänteitä
Ullavan Alikylällä |
 |
 |
| Tuulimylly Lestijärven
kotiseutumuseon pihalla |
Tuulimylly Öjan Tjärussa
Kokkolassa |
Lähteet:
Ahmas, Kristiina 1992: Kokkolan rakennuskulttuuria. Kokkola
Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan
liitto & Sigmakonsultit Oy 2001. Kokkola
Kotimaakuntani Keski-Pohjanmaa CD-ROM. Keski-Pohjanmaan Oppilaitosten
yhteisprojekti 1996.
Talve, Ilmar 1989: Suomen kansankulttuuri. SKS. Helsinki
Vilkuna, Asko 1960: Suomalaisen karjasuojan vaiheita. Kansatieteellinen
arkisto 14:1. Helsinki.
Virrankoski, Pentti 1997: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa.
Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola.
Vuorela, Toivo 1975: Suomalainen kansankulttuuri. WSOY. Helsinki.
|
|
|
