 |
 |
 |
Kivikaudesta
rautakauteen - arkeologinen kulttuuriperintö
Keski-Pohjanmaan maakunta on arkeologian näkökulmasta
katsottuna rikas ja mielenkiintoinen. Nopea maankohoaminen ja rannansiirtyminen
ovat aikojen kuluessa muokanneet aluetta, jolloin merenranta on
siirtynyt Suomen selältä yhä kauemmaksi länteen.
Muinainen ihminen asettui mielellään ranta-alueille asumaan,
joten Keski-Pohjanmaan vanhimmat kiinteät muinaisjäännökset
sijaitsevat kaukana nykyisestä rannikosta yli 100 metrin korkeudessa
merenpinnasta. Vastaavasti nuorimmat kohteet sijaitsevat alempana
ja lähempänä nykyistä rannikkoa. Näin ollen
Keski-Pohjanmaallekin on voitu rakentaa rannansiirtymiskronologia,
jonka mukaan kiinteitä muinaisjäännöksiä
voidaan ajoittaa suurpiirteisesti korkeusasemansa perusteella. Keski-Pohjanmaalla
ovatkin kaikki esihistorian ajanjaksot eli kivikausi, pronssikausi
ja rautakausi edustettuina.
Esihistorialliset
kulttuurikaudet >>
Vertaileva aikataulukko Matti Huurteen (1979) mukaan. Lähde:
Miettinen, Mirja 1998: Esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset
Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Seutukaavaliiton
julkaisu. Vaasa.
ASUINPAIKAT
Suurin osa kiinteistä muinaisjäännöksistämme
on kivikautisia asuinpaikkoja. Tämä johtunee siitä,
että kivikausi (n. 6500-1500 eKr) kesti maassamme niin pitkän
ajanjakson. Osittain se johtuu myös siitä, että yhdellä
yhteisöllä saattoi olla vuoden mittaan useampi asuinpaikka
tai tilapäinen leiripaikka. Lisäksi nämä kohteet
sijaitsevat yleensä hiekka- tai sorakankailla ja harjuilla,
jotka ovat usein maankäytön kohteena ja tulevat siten
esiin. Pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta
juuri tunneta. Niitä täytyy kuitenkin olla, koska hautoja
tunnetaan. Tässä onkin suuri haaste arkeologiselle tutkimukselle
alueella.
Kivikautiset asuinpaikat ovat usein ns. kenttäasuinpaikkoja,
joista ei ole jäänyt maanpäälle mitään
merkkejä. Nämä asuinpaikat löytyvät yleensä
vain silloin, kun maanpinta on rikkoontunut. Kivikauden asuinpaikat
voivat olla myös ns. asumuspainannekohteita. Asumuspainanteiksi
kutsutaan muinaisten asumusten jäänteitä, jotka erottuvat
maastossa pyöreinä tai soikeina painanteina. Näiden
painanteiden ympärille on usein kasattu kivistä ja maasta
koostuva valli, jossa saattaa erottua 1-2 kulkuaukkoa.
 |
Kivikautista asumuspainannetta tutkitaan Köyrisenharjulla
Alavetelissä K.H. Renlundin museon ja Kokkolan seudun opiston
kaivauksissa syksyllä 2004.
KHRM ARK 37 |
Tavallisia löytöjä kivikauden asuinpaikoilta ovat
yleensä ns. kvartsi-iskokset, mitkä ovat syntyneet valmistettaessa
kvartsista esineitä. Muita tavanomaisia löytöjä
ovat kvartsista valmistetut työkalut kuten kaapimet ja veitset.
Myös liuskeesta ja piistä on valmistettu työkaluja
ja pyyntivälineitä, kuten talttoja, kirveitä ja nuolenkärkiä.
Usein asuinpaikoilta löytyy saviastiain palasia. Astioiden
koristelu ja koostumus vaihteli kivikauden aikana, joten usein saviastian
palasen perusteella voidaan päätellä mihin kulttuuriin
ja aikakauteen kyseinen löytö kuuluu.
Kaivauslöytöjä Kälviän Pahanportaanrämeen
kivikautiselta asuinpaikalta
 |
 |
Keramiikkaa KM 33928.
Kuva Marcus Riska/K.H. Renlundin museo. Esine kuuluu Suomen
Kansallismuseon kokoelmiin. |
Kvartsi-iskos KM
33928.
Kuva Marcus Riska/K.H. Renlundin museo. Esine kuuluu Suomen
Kansallismuseon kokoelmiin. |
Liusketaltta KM 33928.
Kuva Marcus Riska/K.H. Renlundin museo.
Esine kuuluu Suomen Kansallismuseon kokoelmiin. |
 |
 |
Kivikautisilla asuinpaikoilla
on yleensä nähtävissä ihmisen toiminnasta
likaiseksi värjäytynyt maakerros, jota arkeologit
kutsuvat kulttuurikerrokseksi. Kerrostuma erottuu kuvassa
punaruskeana vaalean huuhtoutumiskerroksen alla.
Kuva Kälviän Pahanportaanrämeen kivikautisen
asuinpaikan kaivauksilta. KHRM ARK 31. |
 |
Toisinaan kivikautisia asuinpaikkoja
tutkittaessa tulee esiin kivistä ladottuja liesirakenteita.
Tämä rakenne löytyi tutkittaessa asumuspainannetta
Köyrisen kivikautisella asuinpaikalla Alavetelissä.
KHRM ARK 37. |
RÖYKKIÖT
Pronssikauteen (n. 1500-500 eKr) ja rautakauteen (n. 500 jKr-1150
jKr) ajoittuvat muinaisjäännökset ovat enimmäkseen
kivistä rakennettuja hautaröykkiöitä, joita
tunnetaan runsaasti Keski-Pohjanmaalta. Alueella on röykkiöitä
myös kivikauden rannankorkeuksilla, joten osa niistä ajoittunee
jo kivikauteen. Kivikautisten röykkiöiden kohdalla on
vielä epäselvää, ovatko ne hautaröykkiöitä
vai onko ne rakennettu johonkin muuhun tarkoitukseen.
Röykkiöt sijaitsevat usein metsäisillä kankailla,
harjuilla ja kallioilla. Niitä tunnetaan alueelta monia eri
tyyppejä. Tavallisin esihistoriallinen röykkiötyyppi
Keski-Pohjanmaalla on 2-5 metrin läpimittainen soikea tai pyöreä
kiviröykkiö, jossa on kuoppa tai painanne keskellä.
Näistä suurin osa on lienee pronssi- ja rautakautisia
hautoja. Useimmiten röykkiöiden ajoitus ja tarkoitus selviää
vasta kaivaustutkimuksissa. Esihistoriallista röykkiötä
ei ole aina helppo erottaa historiallisen ajan pelto- ja kaskiraunioista.
Mahdollisesti kivikauden loppupuolelle ajoittuva röykkiötyyppi
on ns. kehäröykkiö. Kehäröykkiöt ovat
läpimitaltaan noin 3-5m ja muodoltaan soikeita tai pyöreitä.
Röykkiön keskellä on kehämäinen kuopanne.
 |
Kehäröykkiö Kälviän Kuurnakankaalla.
Kuva
Hans-Peter Schulz/Kotiseudun Muisti II-hanke. |
| Kehäröykkiöitä
Alavetelin Storbackenilla Kruunupyyssä |
|
Yleisiä röykkiötyyppejä Keski-Pohjanmaalla ovat
myös joko ison maakiven ympärille tai viereen rakennetut
röykkiöt, jotka ajoittunevat pääasiassa pronssikaudelle
ja varhaisrautakauteen.
 |
 |
Maakiven viereen kasattu
röykkiö Alavetelin Luggasbackenilla.
Kuva Marcus Riska/Fasta fornlämningar i Karkebynejden
-projekti |
Maakiven ympärille
ladottu röykkiö Kälviän Kirkkokankaalla. |
Suurimmat hautaröykkiöt ovat Keski-Pohjanmaalla läpimitaltaan10-15
metriä ja korkeudeltaan 2-2,5 metriä. Nämä suurröykkiöt
ajoittuvat pronssikauden alkupuolelle, n. 1500-1300 eKr. Muista
hautaröykkiötyypeistä mainittakoon vallimaiset pitkät
röykkiöt. Tämäkin röykkiötyyppi ajoittunee
pronssikaudelle.
 |
 |
Pronssikauden alun iso
hautaröykkiö Alavetelin Kettusbackenilla Kruunupyyssä.
Röykkiö on vaurioitunut soran otossa.
Kuva Marcus
Riska/Fasta fornlämningar i Karkebynejden -projekti |
Pronssikauden hautaröykkiöt
sijaitsevat usein korkeilla paikoilla. Kuvassa sammaloitunut
pronssikautinen hautaröykkiö Alavetelin Granöbackenilta. |
Vallimainen pitkä röykkiö Kälviän
Pirttisalossa |
 |
Pronssikauden aikana hautaröykkiöiden koko yleisesti ottaen
pienenee. Rautakautiset hautaröykkiöt ovatkin useimmiten
korkeintaan muutaman metrin läpimittaisia pyöreitä
tai soikeita matalia kivikasoja.
 |
| Pronssikautinen tai varhaisrautakautinen
matala röykkiö Kälviän Leppäsenkalliolla |
Hautaröykkiöiden sisällä saattaa olla erilaisia
rakenteita. Näitä ovat kivikehät, muurirakennelmat
ja kiviarkut. Vainajan jäänteet on asetettu maanpinnalle
ja päälle kasattu rakennelma ja kiviröykkiö.
Myös puisia rakenteita on voinut olla, mutta niistä ei
ole säilynyt mitään merkkejä tähän
päivään. On mahdollista, että röykkiöiden
päällä usein esiintyvät kuopanteet ovat syntyneet
puisten hautarakennelmien lahotessa ja romahtaessa.
Kivikauden ja pronssikauden alun haudat ovat ruumishautoja. Pronssikauden
kuluessa polttohautaus yleistyi ja tuli pian vallitsevaksi hautamuodoksi
Keski-Pohjanmaallakin. Silti ruumishautaus säilyi koko pronssi-
ja rautakauden ajan polttohautauksen rinnalla.
Vainajalle annettiin mukaan hänen henkilökohtaista omaisuuttaan,
kuten koruja ja aseita. Keski-Pohjanmaalla tutkituissa haudoissa
hauta-antimet ovat olleet kuitenkin harvinaisia. Polttohaudoissa
on yleensä jäljellä vain vainajan luut, ruumishaudoissa
nekin ovat tavallisesti hävinneet olemattomiin. Löytöjen
vähyys saattaa johtua siitä, että useimmat Keski-Pohjanmaalla
tutkitut haudat ajoittuvat pronssikauden loppuun ja rautakauden
alkuun. Tuohon aikaan oli koko maassa yleistä, että vainaja
ei saanut mukaansa tavaroita viimeiselle matkalleen.
 |
| Varhaisrautakautinen hautaröykkiö
ajanlaskun alusta Kokkolan Åivussa. |
C.F. Meinanderin vuonna 1944 johtamissa kaivauksissa haudasta löytyi
pronssivartaasta taivutettu spiraalisormus (KM 11496). Samoihin
aikoihin ajoittunee myös Lohtajan Rajakalliolla olevat pienet
rautakautiset hautaröykkiöt. Niistä kaikista on löytynyt
palaneita luita. Rajakalliolta on löytynyt myös kaksi
pronssiesinettä, joista toinen on rannerengas (KM 11535) ja
toinen spiraalisormus (KM 11750.)
Rautakauden loppupuolella alettiin haudata vainajia ns. polttokenttäkalmistoihin.
Kyseessä on kivistä ladottu tasainen alue, joissa polttorovion
jäänteet on siroteltu kivien väleihin ja alle. Yhdessä
kalmistossa saattaa olla useita kivikerroksia ja hautaksia. Maanpinnalle
kalmistosta voi näkyä vain epämääräistä
kivikkoa, jos sitäkään. Näitä kansainvaellusajan
(n. 400-600 jKr) ja merovingiajan (n. 600-800 jKr) hautoja tunnetaan
runsaasti Etelä-Pohjanmaalta, jossa niitä on tutkittukin.
Vainajat ovat saaneet usein mukaansa runsaasti hauta-antimia. Haudoista
on löytynyt mm. miekkoja, väkipuukkoja, kilvenkupuroita,
lasihelmiä ja solkia. Tämän ajan hautoja ei ole tutkittu
Keski-Pohjanmaalla. Ongelmana on se, että kalmistot näkyvät
huonosti ja niitä on vaikea erottaa luontaisesta kivikosta.
Ristiretkiajalla (n.1050-1150 jKr) kristinuskon levitessä polttohautaaminen
ja vainajien varustaminen hauta-antimilla loppuu. Haudat ovat yksinkertaisia
maakuoppia, joissa vainaja on asetettu itä-länsisuuntaan
kristillisen tavan mukaan.
 |
Mahdollinen polttokenttäkalmisto
tai matala hautaröykkiö Kruunupyyn Bråtöbyssä.
Kuva Marcus Riska//Fasta fornlämningar i Karkebynejden
-projekti |
 |
Piirros Himangan Hevoskarin
Jatulintarhasta.
Lähde: Takala, Esa Eetu 1897: Muinaismuistoja Pietarsaaren
kihlakunnan suomalaisesta osasta. |
Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika
ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Tämä
johtunee enemmänkin tutkimuksen puutteesta, kuin siitä,
että alueella ei olisi ollut asutusta. Kuitenkin myöhäisrautakautisia
irtolöytöjä kuten koruja, aseita ja työkaluja
on löytynyt eri puolilta Keski-Pohjanmaata.
Asuinpaikkojen ja hautaröykkiöiden lisäksi Keski-Pohjanmaalla
on muitakin harvinaisempia muinaisjäännöstyyppejä
kuten jätinkirkkoja, kuppikiviä, kivipöytiä
ja jatulintarhoja. Jatulintarhat ovat kivistä ladottuja labyrinttejä.
Ne kuuluvat maamme arvoituksellisimpiin muinaisjäännöksiin.
Jatulintarhat ovat ennen kaikkea rannikon muinaisjäännösryhmä.
Monet niistä sijaitsevat ulkosaaristossa. Ne ovat ajattomia
muinaisjäännöksiä eikä niiden tarkoituskaan
ole täysin selvinnyt. Ainakin myöhäisemmällä
ajalla niitä on käytetty leikeissä ja vapaa-ajan
vietossa. Itse labyrinttiaihe on hyvin vanha ja se tunnetaan mm.
antiikin Kreikan tarustosta. Keski-Pohjanmaalta jatulintarhoja tunnetaan
mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.
Täällä niitä kutsutaan nimellä Laiska-Jaakon
rinki.
Oma lukunsa muodostavat historiallisen ajan muinaisjäännökset
kuten tervahaudat, kiviaidat, vanhat tiet, rakennusten jäännökset,
pyyntikuopat ym. sekä luonnonkohteet, joihin liittyy suullista
kansanperinnettä. Lisäksi on mainittava erikseen vedenalainen
kulttuuriperintö, esim. laivojen hylyt (meriarkeologia).
 |
 |
| Kiviaitojen reunustama
vanha tie Kokkolan Sokojalla |
Vanhan rakennuksen perusta
Kälviän Jokikylässä. |
Kiinteät muinaisjäännökset ovat Suomen Muinaismuistolain
295/1963 suojaamia ja niiden vahingoittaminen ilman Museoviraston
lupaa on ehdottomasti kielletty. Valitettavasti niitä on aikojen
kuluessa tuhoutunut paljon. Hautaröykkiöitä on pengottu
aarteen löytymisen toivossa ja niistä on otettu kiviä
erilaisiin tarkoituksiin.
Jotkut maankäyttötoimet kuten metsien äestykset ja
auraukset sekä hiekan- ja soranotto ovat rikkoneet monta muinaisjäännöstä
ja ovat edelleenkin uhka varhaisimman kulttuuriperintömme säilymiselle.
 |
| Kaiveltu röykkiö Alavetelin
Storbackenilla Kruunupyyssä. |
Lähteet:
Huurre, Matti 1990: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki.
Huurre, Matti 1998: Kivikauden Suomi. Helsinki.
Miettinen, Mirja 1998: Esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset
Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Seutukaavaliiton
julkaisu. Vaasa.
Paavola, Kirsi 1984: Piirteitä keskisen Pohjanmaan rautakaudesta.
Faravid 8/84. Rovaniemi.
Takala, Esa Eetu 1897: Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan
suomalaisesta osasta. Helsinki. |
|
|
