 |
|
|
Lestijärven muinaisjäännöskohteet
ovat sijoittuneet enimmäkseen Lestijärven länsi-
ja eteläpuolitse kulkevalle harjualueelle sekä järven
pohjoispuolelle. Kohteet ovat asuinpaikkoja, röykkiöitä
sekä historiallisen ajan muinaisjäännöksiä.
Lestijärvi on arkeologisesti hyvin mielenkiintoinen. Kunnan
alueelta tunnetaan nimittäin useita pronssikautisia asuinpaikkoja.
Pronssikaudella (n.1500-500 eKr) Suomi oli jakaantunut läntiseen
ja itäiseen pronssikulttuuriin. Rannikkoalueelta oli yhteydet
Skandinaviaan, kun taas sisämaa sai vaikutteensa Venäjän
pronssialueilta. Pronssikauden muinaisjäännökset
Suomessa ovat enimmäkseen röykkiöitä, joista
ainakin osa on hautoja. Keski-Pohjanmaalta tunnetut pronssikautiset
röykkiöt ovat sijainneet yleensä aivan merenrannan
tuntumassa. Asuinpaikkoja tunnetaan maassamme vähän ja
nekin yleensä läntisen pronssikulttuurin alueelta.
 |
 |
Pyyntikuoppia
Kasalankankaalla.
Kuva Hans-Peter Schulz/Kotiseudun Muisti
II –hanke. |
Historiallisen
ajan viljelysröykkiö Linjakankaalla.
Kuva Hans-Peter
Schulz/Kotiseudun Muisti II –hanke. |
 |
Jääskenniemen
arvoituksellinen muinaisjäännös Vähä-Valvatissa.
Paikalla on erityyppisiä kivilatoomuksia, aitoja ja
röykkiöitä. Rakennelmien ikä ja tarkoitus
ovat tuntemattomat. Lähde:Takala, Esa Eetu 1897:
Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan suomalaisesta osasta.
Helsinki.
|
Tätä taustaa vasten on hyvin ainutlaatuista, että
pronssikautista asutusta on löytynyt Lestijärveltä,
joka oli jo pronssikaudella sisämaata. Asuinpaikkoja tunnetaan
viisi ja ne sijaitsevat Lestijärven etelärannalla. Merkittävin
ja tunnetuin niistä on Yli-Lestin Anttila. Asuinpaikalta on
löydetty pronssinen keihäänkärki, joka on tyypiltään
Skandinaavinen. Muita Lestijärveltä löytyneitä
pronssikauden esineitä ovat tasakantainen nuolenkärki
Sammalisniemeltä sekä puulusikka Joenniskalta. Radiohiiliajoituksen
mukaan puulusikka ajoittuu seitsemännelle vuosisadalle eKr
eli pronssikauden lopulle. Lisäksi osa Lestijärveltä
tunnetuista kiviröykkiöistä ajoittuu todennäköisesti
pronssikauteen.
Erittäin merkittävä muinaisjäännöskohde
on Kasalankankaan pyyntikuoppajärjestelmä Yli-Lestillä.
Kankaalta on alustavien kartoitusten mukaan löydetty yli 300
pyyntikuoppaa. Kyseessä on todennäköisesti isoin
Suomesta tunnettu pyyntikuoppajärjestelmä. Kasalankankaalla
kuopat sijaitsevat useita satoja metrejä pitkissä jonoissa.
Jokaisen jonon päässä on poikittaisjono, sulku. Jonot
ovat mahdollisesti eri-ikäisiä ja paikkaa on voitu käyttää
pyyntialueena vuosisatoja tai jopa vuosituhansia. Kuopat on rakennettu
peuranpyyntiä varten, sillä hirvenpyyntiin ne ovat liian
pieniä.
Metsäpeura saapui Suomenselän alueelle kivikauden lopulla
ja suuret laumat hävisivät todennäköisesti jo
rautakaudella. Yli-Lestiltä tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja,
joten on mahdollista, että pyynti alkoi jo kivikauden lopulla
(2500-1500 eKr). Peuranpyynnin kulta-aika on ehkä ollut kuitenkin
pronssikaudella (1500-500 eKr). Vain muutaman sadan metrin päässä
pyyntikuopista sijaitsee edellä mainittu Anttilan asuinpaikka
ja pari muutakin pronssikautista asuinpaikkaa. Onkin todennäköistä,
että ainakin suurimmat pyyntikuoppajonot liittyvät näihin
asuinpaikkoihin.
LÄHTEET:
Schulz, Hans-Peter 2003: Muinaisesta peuranpyynnistä Yli-Lestillä.
Lestin Mutti 2003.
Takala, Esa Eetu 1897: Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan
suomalaisesta osasta. Helsinki.
|
|
|
