PERHON KIRKON YMPÄRISTÖ
Perhon tapuli valmistui Matti Kuorikosken johdolla vuonna 1799.
Nykyisen muotonsa se sai vuonna 1840 Heikki Kuorikosken korjatessa
vanhan rakennuksen. Perhon puinen ristikirkko on rakennettu vuosina
1902-03. Se edustaa jugend-tyyliä eli kansallisromantiikkaa.
Kirkonseudun kokonaisuuteen kuuluu vielä kotiseutumuseona
toimiva vuonna 1858 rakennettu viljamakasiini.
Perhon kirkko |
 |
| |
Perhon tapuli |
 |
| Kulttuurimaisemaa kirkkomaalta kuvattuna |
KOKKONEVAN TAISTELUPAIKKA Perho on joutunut maantieteellisen asemansa vuoksi usein sotien
näyttämöksi ja vaeltavien vihollisjoukkojen ryöstelemäksi.
Suomen sodan (1808-1809) aikana venäläiset joukot saapuivat
Perhon erämaahan. Ruotsi-Suomen pääarmeijan sotatoimia
sen itäisellä sivustalla suojasi everstiluutnantti
Otto von Fieandtin johtama osasto. Tämä osasto valtasi
kesäkuun alussa Perhon ja Lintulahdenkin, mutta joutui perääntymään
takaisin Perhoon voimakkaiden venäläisjoukkojen tieltä.
Vihollisen seuratessa järjesti von Fieandt joukkonsa puolustusasemat
Perhon Kokkonevalle.
 |
 |
| Kokkonevan taistelupaikka |
Vänrikki Schönemanin
hauta |
Kokkonevan taistelu käytiin 11.7. 1808. Vihollisella oli
vaikeuksia edetä vetelällä suolla. Suomalaiset
pitivät pintansa ja vihollinen joutui perääntymään.
Kumpikin puoli oli menettänyt runsaasti miehiä, mm.
Rautalammin komppanian varusmestari vänrikki Bror Schöneman
kaatui taistelussa. Hänet haudattiin kaatumispaikalleen,
johon pystytettiin muistomerkki. Paikka saikin nimen Ristisaari.
 |
 |
| Schönemanin haudalle
johtaa idyllinen koivukuja |
Fieandtin kivi Kokkonevalla.
Everstiluutnantti Otto von Fieandtin kerrotaan seuranneen
kiveltä taistelua. |
Taistelu jatkui ja venäläisjoukot lähtivät
kiertämään Kokkonevan pohjoispuolitse tarkoituksenaan
päästä suomalaisten selustaan. Fieandt totesi
tilanteen mahdottomaksi ja lähti viemään joukkoa
Kokkonevan luoteispuolella olevaa polkua pitkin kohti Ukskoskea.
Näin taistelusta oli lopulta tuloksena tappio. Fieandt menetti
153 miestä, joista 25 kaatuneita. Tosin venäläisten
tappiot olivat heidän omien ilmoitustensa mukaan kaksi kertaa
suuremmat.
PERHON
ULKOILUKESKUS, MÖTTÖSEN TUPA
Möttösen vanha tupa sijaitsee Humalajoella Perhon
Ulkoilukeskuksen pihapiirissä. Talo edustaa Perhonjokilaakson
1700-luvun lopulta peräisin olevaa talotyyppiä ja on
aikaisemmin toiminut asuintalona Möttösen kylällä.
Rakennuksen jäätyä asumattomaksi, se päätettiin
vuonna 1990 entisöidä kotiseutu- ja perinnekäyttöön
ja siirtää nykyiselle paikalleen. Talon rakennusajaksi
on ilmoitettu 1770-luku, mutta se on todennäköisesti
vieläkin vanhempi. Talossa järjestetään erilaisia
juhlia ja kokouksia. Lisäksi se palvelee lisämajoitustilana.
Talossa on iso tupa ja kolme kamaria.
Ulkoilukeskuksen pihapiirissä on lisäksi
veteraanien rakentama korsu , jonne on kerätty sotaan
liittyvää esineistöä ja
pukuja. Korsussa on myös majoittumismahdollisuus.
 |
 |
| Möttösen tupa
talvimaisemassa |
Möttösen tuvan
interiööriä |
SALAMAJÄRVI
Salamajärven alue sijaitsee Perhon, Kivijärven
ja Kinnulan kuntien alueilla. Alueeseen kuuluu Salamajärven
kansallispuisto, Salamaperän luonnonpuisto ja Kirkkonevan-Juurikkasuon
soidensuojelualue. Salamajärven alue on maisemallisesti
rikas. Siihen kuuluu mm. perinteisiä pohjalaispihapiirejä viljelyspeltoineen,
aapasoita, erämaajärviä, ja koskemattomia ikimetsiä.
Alueella on runsas linnusto ja myös uhanalaisia lajeja.
Kauniisiin erämaamaisemiin voi tutustua erilaisilla luonto-
ja melontareiteillä. Tärkein reitti lienee Peuran polku,
joka on saanut nimensä alueella esiintyvän metsäpeuran
mukaan. Reittiä pitkin voi patikoida Lestijärven
kautta aina Reisjärvelle asti.
Lähteet:
Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan
liitto & Sigmakonsultit Oy 2001. Kokkola
Känsälä, Risto - Lukkarinen, Ville - Träskelin,
Rauno 1998: Kuorikosket, puukirkkojen mestarit. Keskipohjanmaa
- säätiö,
Kokkola.
Matkailijan Perho. Perhon kunnan esite. Kokkola 1999. |
