Terva
Terva vaurastutti koko Keski-Pohjanmaata 1600-luvulta aina 1800-luvun puoleenväliin
saakka. Kokkola oli tuohon aikaan Suomen johtavia tervanviejäkaupunkeja.
Tähän asemaan se ei olisi kuitenkaan päässyt ilman
lähiseudun pitäjiä. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet
olivat 1700-luvulla Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita,
joista tervaa vietiin Kokkolaan ja Ouluun. Näillä kahdella kaupungilla
oli 2/3 koko maan tervanviennistä. Suomen tervanvienti oli 1770-luvulla
noin 80-85% koko Ruotsin tervanviennistä.
Tervanpolttotekniikka oli täysin kehittynyttä jo 1600-luvulla.
Valmistaviin töihin kuului mäntyjen koloaminen keväällä.
Tätä työtä jatkettiin vielä kolmantenakin vuonna.
Kuivuneet ja pihkaantuneet puut kaadettiin myöhään syksyllä ja
ajettiin polttopaikalle. Talvella ne pilkottiin sopiviksi palasiksi. Kevättalvella
valmistettiin kotona myös tervatynnyrit.
 |
 |
Tervatynnyreitä historiallisessa
museossa Kokkolassa.
Kuva Milla Kuusela/K.H. Renlundin museo |
Tervatynnyri Kalajoen
kalastusmuseossa Plassilla |
Tervatynnyri Reisjärven kotiseutumuseossa |
 |
Tervahautoja on kahta tyyppiä. Niistä rännihautaa käytettiin
vain kotitarvepolttoon. Suurvalmistukseen käytettiin pyöreitä,
pohjastaan suppilomaisia tervahautoja. Tervahaudan pohja peitettiin kovaksi
poljetulla savella. Se vuorattiin kuusenkaarna- tai tuohilevyillä ja
keskelle pystytettiin paalu. Täyteen ladottu hauta peitettiin päältä sammalilla
ja mullalla. Alareunan ympärille jätettiin reikiä sytyttämistä varten.
Haudan suuruudesta riippuen palaminen kesti tavallisesti vähintään
neljä vuorokautta. Vanhimmissa haudoissa ei vielä käytetty
putkea, jonka kautta terva valui ulos, vaan se kerääntyi hautaan
välipohjan alle ja otettiin ulos vasta polttamisen loputtua. Viimeistään
1600-luvun aikana tervahautaan lisättiin putki eli ränni, joka
johti haudan pohjalta haudan ulkopuolelle, missä tervatynnyrit täytettiin.
Keski-Pohjanmaan lukuisat joet toimivat tärkeinä tervan kuljetusreitteinä sisämaasta
rannikolle.
 |
 |
Tervahauta Kälviän
Tikkasella.
Kuva Hans-Peter Schulz/Kotiseudun Muisti II |
Tervahauta Reisjärven
Mäntyperällä |
Tervanpolttoperinne näkyy Keski-Pohjanmaalla niin kulttuuriympäristöissä kuin
kuin museoissakin. Ahkerasta tervanpoltosta kertovat lukuisat tervahaudat,
joita löytyy Keski-Pohjanmaan jokaisesta kunnasta. Tänään
ne näkyvät maastossa pyöreinä noin 10 metrin läpimittaisina
kuopanteina, joissa useimmiten myös ränni erottuu vielä.
Joillakin paikkakunnilla poltetaan vieläkin tervahautoja perinteiseen
tapaan kotiseutupäivien yhteydessä.
 |
 |
Jo 1600-luvulta
lähtien tervakauppaa yritettiin ohjata tervatoreille,
joissa tervan laatu tarkastettiin. Kokkolassa Tervatori
sijaitsi nykyisen Englanninpuiston eteläpäädyssä 1800-luvun
puolivälissä.
Kuva Nina Axelqvist/K.H. Renlundin museo |
Halkokari Kokkolassa
toimi 1800-luvulla merkittävänä tervan
lastaus- ja varastopaikkana. Alueella on vieläkin
jäljellä makasiinien perustuksia ja kovettunutta
tervaa |
 |
 |
| Tervakadun jäänteitä Halkokarilla.
Tervatynnyrit vieritettiin tervakatuja pitkin rantaan
lastauslaitureille |
Kalajoen Plassin
vanha markkinapaikka oli merkittävä tervatori
jo 1600-luvulla. Tervakaupan ansiosta Kalajoen markkinat
olivat alueen tärkeimmät aina 1800-luvun
loppupuolelle saakka |
MIHIN TERVAA KÄYTETTIIN?
"Minkä teet tee se tervan kanssa", "Jos ei sauna, viina ja
terva auta, niin tauti on kuolemaksi", "Silloin Jumala sanoi Nooalle:
Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita ja tervaa
se sisältä ja ulkoa."
Vanhan kansan tervan käyttö oli hyvin monipuolista. Reet, kärryt,
veneet, köydet, työkalut ym. ulkona käytettävät
tarve-esineet, sekä puiset että metalliesineet, tervattiin. Tervaa
käytettiin antiseptisena aineena ihonhoitoon, droppina yskään
ja muihin vaivoihin. Myös eläinten sorkkien ja ihovaivojen hoidossa
tervalla oli tärkeä merkitys. Rakennusten puukatteet olivat tärkeä käyttökohde
tervalle ja hyvin tervattuja paanukattoja on säilynyt satojen vuosien
ajan. Vientitervasta suurin osa käytettiin siirtomaavaltioiden puulaivojen
ja niiden köysistöjen suojaamiseen.
 |
Pikiruukin (ent. Ryövärinkari)
kallioille perustettiin Kokkolan ensimmäinen
Pikiruukki vuonna 1647. Piki oli tervanpolton tärkein
sivutuote. Sitä käytettiin muun muassa
laivanrakennuksessa saumojen tiivistämiseen.
Pikeä valmistettiin tervahaudasta alkuvaiheessa
saatavasta paksusta ryynimäisestä tervasta.
Se keitettiin kokoon suurissa kuparipannuissa. Koska
Keski-Pohjanmaalla rakennettiin paljon laivoja, oli
paikallisen tervan ja pien kysyntä merkittävää.
Kuvassa kaupunkilaisia retkeilemässä Pikiruukin
kallioilla vuonna 1896.
Kuva Vi Neristassbor r.f./Kokkolan kotiseutuarkisto |
Lähteet:
Axelqvist, Nina 2003: Tervan tie.
Suntin rannan historiallisten kohteiden inventointi. K.H. Renlundin museo
http://www.kainuunmk.fi/terva
Kokkolan kaupunginhistoria, osa II.
Talve, Ilmar 1989: Suomen kansankulttuuri. SKS.
Söderström, Eugen 2004: Kun terva täytti rannat. Lyhyt
johdatus Kokkolan kulta-aikaan. K.H. Renlundin museo
Virrankoski, Pentti 1997: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa. Keskipohjanmaa-säätiö.
Kokkola. |
