Laivanrakennus
ja merenkulku
Keski-Pohjanmaa kehittyi 1600-luvun aikana Suomen johtavaksi laivanrakennusseuduksi.
Varsinkin Kokkolan porvarit rakennuttivat ja myivät paljon
aluksia. Yhtenä syynä tähän oli ahkera tervanpoltto,
jota seudulla harjoitettiin. Runsas tervan vienti edellytti suurta
aluskantaa ja jatkuvaa laivojen rakentamista. Toisena tärkeänä
tekijänä on pidetty Keski-Pohjanmaan jokia, joita pitkin
oli hyvä uittaa sisämaasta puutavaraa rannikon veistämöille
käytettäväksi. Lisäksi kruununveistämöiden
Ruotsista tulleet mestarit opettivat keskipohjalaiset kruununveistämöillä
poikkeuksellisen taitaviksi laivanrakentajiksi.
 |
 |
| Perhonjokivartta Kaustisen
Nikulassa |
Lestijoen suualuetta Himangalla |
Monet tekijät synnyttivät yhdessä runsaan laivanrakennuksen,
josta tuli pitkäksi aikaa Keski-Pohjanmaan tärkein ja
koko seudun elämään voimakkaasti vaikuttanut elinkeino.
Kruunun laivanveistämöillä oli suuri merkitys keskipohjalaisen
laivanrakennuksen kehittymiselle. Kruunun veistämöitä
oli jo 1500-luvun lopulta alkaen Kruunupyyssä ja Pedersöressä.
Niillä keskipohjalaiset oppivat uusia taitoja, niin hyvin että
heitä jopa pestattiin Ruotsin laivanveistämöille.
Vuosina 1673-1704 toimi merkittävä Kruunun laivanveistämö
Kruunupyyn Jouksholmenilla, jossa tehtiin 70 alusta, etupäässä
kuljetusaluksia. Tämä toiminta kasvatti keskipohjalaisten
ammattitaitoa ja rikastutti koko aluetta, sillä puutavaraa
ostettiin lähikylistä paljon laivojen raaka-aineeksi.
 |
| Kruunupyyn Jouksholmenin vanha laivanveistämöalue
on tänään merkittävä paikallinen
nähtävyys. |
 |
| Kokkolan Kaustarinlahdella
laivanrakennus- ja korjaustoimintaa oli 1700-luvultä
lähtien Halkokarilla, Mustakarilla, Soldatskärissä
sekä Linkokarilla eli nk. Vanhalla Varvilla. Nykyään
Mustakari on purjehdusseura GSF:n käytössä.
Kuvassa Mustakarin purjehduspaviljonki 1900-luvun alussa.
Kuva K.H. Renlundin museo. |
Myös yksityinen laivanrakennus oli laajaa ja korkeatasoista
Keski-Pohjanmaan rannikolla. Pohjanmaan hongasta rakennetut alukset
opittiin tuntemaan myös Tukholmassa lujina ja luotettavina.
Laivanrakennus oli Keski-Pohjanmaalla talonpoikain työtä,
vaikka porvari useimmiten tilasi ja rahoitti aluksen. Työtä
johti kokenut talonpoika, jota kutsuttiin laivanrakennusmestariksi.
Laivoja rakennettiin enimmäkseen suurten jokien suissa, jonne
rakennusainekset oli helppo tuoda uittamalla. Laivoja rakennettiin
paljon vilkasta tervakauppaa käyvässä Kokkolassa
sekä lähiseudun rannikkokylissä. Myös pohjoisempana
Kälviällä, Lohtajalla ja Kalajoella rakennettiin
laivoja jo 1600-luvulla, vaikka tästä on säilynyt
vain niukasti tietoja. Sisämaastakin käytiin töissä
rannikon laivanveistämöillä.
Laivanrakennus kehittyi edelleen isonvihan jälkeen ja suurin
osa aluksista rakennettiin maaseudulla Pedersörestä Kalajoelle
saakka. Merkittäviä veistämöitä oli mm.
Kalajoen Laivaniemissä, Lohtajalla, Lestijoen suulla sekä
Kälviän Jatkojoella. Kokkolan parhaat veistämöt
olivat Kaustarinlahden (Vanhansatamanlahden) rannoilla, Kruunupyyn
taas Jouksholmenilla, Knivsundissa ja Djupsundissa.
 |
Rekonstruktio vuonna 1733 rakennetusta
laivankorjaustelakasta Kokkolan Sannanrannan edustalla.
Piirtänyt Johan Grönlund/K.H.Renlundin museo |
 |
| Lohtajan vaakunassa on
vielä tänäänkin rautahytin kuva muistuttamassa
pitäjän merkittävästä raudanvalmistushistoriasta |
Laivoihin tarvittava rauta ostettiin enimmäkseen keskipohjalaisilta
raudanvalmistajilta, joiden taito oli vanhaa isien perintöä.
Raudanvalmistus keskittyi Lohtajan pitäjään, jossa
sen paras kukoistuskausi sijoittui 1600-luvun loppupuolelle. Varmoja
tietoja raudanvalmistuksesta ja myynnistä on ainakin Hillilän,
Yliviirteen, Välikannuksen, Ylikannuksen ja Toholammin kylistä.
Kalajoella rautaa valmistettiin myytäväksi ainakin Rautiossa.
Rautaa tehtiin harkkohyteissä, joissa suosta nostettu ruskea,
rautaoksidia sisältävä malmi sulatettiin sysiä
polttamalla. Kun hyttiin puhallettiin samalla ilmaa käsivoimin
lietsotuin palkein, rauta pelkistyi ja painui pohjalle malmissa
olevan kiviaineksen jäädessä kevyempänä
pinnalle. Rautakuonaa löytyy vielä tänäänkin
maastosta todisteena entisajan rautateollisuudesta. Raudasta taottiin
myös ankkureita, mihin tarvittiin vesivoimalla käyvää
väkivasaraa. Sellaisia oli ainakin Väli- ja Ylikannuksessa,
Toholammilla ja Rautiossa. Näistä kylistä myytiin
ankkureita Kokkolan ja Pietarsaaren porvarien laivoihin. Raudanvalmistus
väheni 1700-luvulla, sillä ruotsalainen vuorimalmista
tehty rauta oli lujempaa kuin pohjalaisten suomalmista valmistama.
Kauimmin raudanvalmistus säilyi Toholammilla, jossa oli vielä
vuoden 1800 tienoilla jokunen harkkohytti ja vesivoimalla käyvä
vasarapaja
 |
 |
Toholammin Pajamäellä
on ollut rautamasuuni ja pajatoimintaa 1600- ja 1700-luvuilla,
mistä se on saanut nimensäkin.
Kuvassa vuonna 1802 rakennettu Pajamäen talo. |
Sepän työkaluja
seppä-Tommen eli Tuomas Rönnin (1850-1937) pajassa
Raution kotiseutumuseolla. |
Määttälän
rautaruukki >>
Arkkitehti Lasse Minkkisen rekonstruktio Määttälän
rautaruukista Rinmanin v. 1797 ja Hyrynsalmen v.1930 mallien mukaan.
Om. Viljo S. Määttälä. Lähde: Määttälä,
Viljo S 2000: Rautamestareiden kylä. Toholammin Määttälän
kylän raudanvalmistuksen ja sukujen vaiheita. Kokkola.
 |
Anders Chydenius.
Kuva K.H. Renlundin museo. |
Kukoistava laivanrakennuskausi kesti Keski-Pohjanmaalla aina
1800-luvun loppupuoliskolle saakka. Kokkola sai oikeudet käydä
ulkomaankauppaa vuonna 1765. Oikeuksien saamiseen vaikutti suuresti
tuohon aikaan Alavetelin kappalaisena toiminut Anders Chydenius,
joka osallistui vuoden 1765-66 valtiopäiville. Tätä
ennen tuotteita sai viedä vain kahteen tapulikaupunkiin,
Turkuun ja Tukholmaan.
Ulkomaan purjehduksen ongelmana oli tuontitavaroiden vähäisyys;
kun suolaa ei voitu tuoda ylettömästi, joutuivat alukset
usein palaamaan painolastissa. Kokkolan merenkulku perustui edelleen
laajan tervanviennin varaan. Vallankumoussotien käynnistyminen
vuonna 1793 loi edellytykset merenkulun merkittävälle
kasvukaudelle. Kokkolan kauppalaivasto oli vuosina 1824-35 vetoisuudeltaan
Suomen suurin. Tämän jälkeen Kokkolan asema heikkeni
nopeasti. Keskeisen vientituotteen, tervan, merkitys maailmanmarkkinoilla
kääntyi laskuun. Merenkulun noususuhdanne taittui 1853-56
käytyyn Krimin sotaan, jossa Turkki ja sen liittolaiset Iso-Britannia
ja Ranska, pohjalaisten viennin ja rahdinkuljetuksen tärkeät
kohdemaat taistelivat Venäjää vastaan. Lisäksi
purjelaivoja alettiin korvata yhä enemmän höyrylaivoilla.
Kriminsodan jälkeen keskipohjalainen merenkulku ei toipunut
enää entiselleen.
Kokkolan seudulla rakennettuja laivoja:
 |
 |
St. Andreas rakennettiin
Kälviän Ruotsalossa vuonna 1760.
Kuva Milla Kuusela/K.H.
Renlundin museo |
Fregatti Optatus rakennettiin
Kokkolassa vuonna 1825.
Kuva K.H. Renlundin museo |
 |
 |
Nelimastokuunari Yxpila
rakennettiin Kokkolan Yxpihlajassa vuonna 1920. Yxpila oli
viimeinen Kokkolassa rakennettu purjelaiva.
Kuva K.H. Renlundin museo |
Parkki Salama rakennettiin
Kokkolassa vuonna 1857. Salama upposi vuonna 1888 kovassa
myrskyssä Skagerakissa.
Kuva K.H. Renlundin museo |
Merellisten yhteyksien ja niihin perustuvien resurssien ansiosta
keskipohjalainen kulttuuri sai toisenlaisen leiman kuin kaukana sisämaassa.
Se oli rikkaampaa ja uudenaikaisempaa ja altis omaksumaan uutuuksia.
Näin oli myös Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla.
Niinpä pohjalaiset saivat koko Suomessa ennen pitkään
maineen yritteliäisyydestään ja kätevyydestään.
 |
| Merenkulun historiaa esitellään
mm. Himangan kotiseutumuseossa |
Lähteet:
Kokkola, Pietarsaari ja merenkulku. http://www.kokkola.fi/index.html
Määttälä, Viljo S 2000: Rautamestareiden kylä.
Toholammin Määttälän kylän raudanvalmistuksen
ja sukujen vaiheita. Kokkola.
Ojala, Jari 1996: Tuhannen purjelaivan kaupunki. Jyväskylä.
Söderström, Eugen 2004: Kun terva täytti rannat.
Lyhyt johdatus Kokkolan kulta-aikaan. K.H. Renlundin museo
Virrankoski, Pentti 1997: Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa.
Keskipohjanmaa-säätiö. Kokkola. |
