ETUSIVU
KESKI-POHJANMAA ALUEENA
MUSEOT IKKUNOINA KESKIPOHJALAISUUTEEN
KESKIPOHJALAISUUS KULTTUURIYMPÄRISTÖISSÄ
KESKI-POHJANMAAN HISTORIALLISIA VAHVUUKSIA JA ERIKOISUUKSIA KULTTURIYMPÄRISTÖISSÄ
Terva
Laivanrakennus ja merenkulku
Kirkonrakennus
Vaivaisukot
Sivukammarilliset tuvat
Kivikauden kylät
Arvoitukselliset jätinkirkot
JOKILAAKSOJEN ASUTUSHISTORIA
suomeksi
på svenska

Arvoitukselliset jätinkirkot

Pohjanmaan rannikkoalueelta tunnetaan joukko kivistä ladottuja kehävalleja, joiden nimeksi on vakiintunut kansanomainen nimitys jätinkirkot. Näitä Suomen näyttävimpiin muinaisjäännöksiin kuuluvia raunioita tunnetaan vain Kemijoen laaksosta Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalta alueelta. Jätinkirkot ovat joko suorakaiteen tai soikion muotoisia kivivalleja, joissa on tavallisesti 2-4 aukkoa. Toisinaan kivivalleja on kaksi sisäkkäin.

Yleiskartta Himangan Hiidenlinnan jätinkirkosta.
Lähde: Okkonen, Jari & Ikäheimo, Janne 1992: Kannuksen Linnakankaan ja Himangan Hiidenlinnan muinaisjäännöksistä. Faravid 16/1992

Valleissa sekä niiden sisä – ja ulkopuolella on usein pyöreitä tai soikeita kiviröykkiöitä sekä erikokoisia kuoppia. Vallimuodostelmat ovat leveydeltään 10-30 metriä ja pituudeltaan 15-50 metriä. Nämä arvoitukselliset rakennelmat on ajoitettu kivikauden loppupuolelle (n. 3300–1300 eKr.) Ne ovat sijainneet silloisen merenrannan läheisyydessä, varsin usein saarissa. Keski-Pohjanmaalta jätinkirkkoja tunnetaan useita ainakin Himangalta, Kannuksesta, Kaustiselta, Kälviältä ja Kruunupyystä.



Kälviän Kirkkokankaan jätinkirkon vallirakenteita


Piirros Kälviän Leiviskänharjun jätinkirkosta. Lähde: Takala, Esa Eetu 1897: Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan suomalaisesta osasta. Helsinki.
Pidetään varmana, että jätinkirkot ovat ihmiskäsien tekoa, vaikka myös meri ja jää lienevät vaikuttaneet niiden muovautumiseen. Jätinkirkot ovat kiinnostaneet jo pitkään niin tutkijoita kuin tavallisia kansalaisiakin. Huolimatta pitkästä tutkimushistoriastaan jätinkirkkojen arvoitus ei ole vielä selvinnyt. Tutkimuksissa löydöt ovat olleet nimittäin vähäisiä. Jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta on esitetty aikojen kuluessa erilaisia teorioita. Milloin niitä on pidetty muinaislinnoina, milloin asumuksen pohjina, milloin taas peura-aitauksina. Eräs varteenotettava teoria on, että jätinkirkot liittyvät myöhäiskivikauden voimalliseen hylkeenpyyntiin Pohjanlahden rannikkoalueella. Jätinkirkkoja löytyy samoilta korkeuksilta ja alueilta kuin kivikauden kyliäkin. On esitetty, että niitä olisi käytetty hyljesaaliiden varastointiin tai että ne olisivat toimineet hylkeenpyytäjien tukikohtina.

Toisaalta on myös arveltu, että jätinkirkot liittyisivät jotenkin Länsi-Euroopassa tuohon aikaan vallinneeseen megaliittikulttuuriin. Tähän kulttuuriin kuului olennaisesti näyttävät kivirakennelmat ja monumentit, joista tunnetuimpana mainittakoon Stonehenge Iso-Britanniassa.


Lähteet:

Forss, Aulis 1996: Jätinkirkot – Pohjanlahden pohjoisen rannikkoalueen arvoituksellinen muinaisjäännösryhmä. Muinaistutkija 1/1996.

Koivunen, Pentti 1997: Teoria jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta. Muinaistutkija 4/1997.

Nunez, Milton & Okkonen, Jari 1999: Environmental Background of Rise and Fall of Villages and Maegastructures in North Osthrobotnia 4000-2000 cal BC. Dig it all. Papers dedicated to Ari Siiriäinen.

Okkonen, Jari & Ikäheimo, Janne 1992: Kannuksen Linnakankaan ja Himangan Hiidenlinnan muinaisjäännöksistä. Faravid 16/1992.

Takala, Esa Eetu 1897: Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan suomalaisesta osasta. Helsinki.


Kosila Kalajoki Himanka Lohtaja Kokkola Sievi Kälviä Kälviä Kruunupyy Toholampi Reisjärvi Kaustinen Lestijärvi Halsua Veteli Perho